https://www.scribd.com/collections/4460503/Francais-Corrado-Malanga

 

translation and publication work edited by
https://www.facebook.com/CorradoMalangaEnglish/
https://alienabductionsblog.wordpress.com/
http://www.corradomalanga.net
https://www.youtube.com/user/MalangaArchive/playlists
https://www.scribd.com/user/163089929/Omnicolore
https://issuu.com/corradomalanga
https://www.facebook.com/groups/malcorfc/
info and valutation  tct.evideon@hotmail.com

 

FDTCT
Flash Dynamic Triad Color Test
NOPEA JA DYNAAMINEN TRIADIN VÄRITESTI
Corrado Malanga 31. Joulukuuta 2012
Tämä artikkeli kuvaa menetelmän, jonka avulla sinulla on potentiaalinen mahdollisuus tulla täysin
tietoiseksi itsestäsi. Kyseinen simulaatio, eli käytännöllinen menetelmä, kattaa kaiken sen
teoreettisen tiedon sekä johtopäätökset, jotka liittyvät tekemiimme tutkimuksiin niin ihmisen
havaitsemiseen liittyvältä sekä siihen kytkeytyvältä muukalaisilmiön alueelta. Inspiraationa nyt
kuvaamaamme testiin toimi dynaaminen triadin väritesti ( DTCT englanniksi, kts.
http://www.flashmentalsimulation.wordpress.com, oma huom.). Dynaamisen väritestin tarkoituksena oli
estää muukalaisten suorittamat abduktiot. Dynaamisen triadin väritestin avulla saimme hyviä
tuloksia.
TCT- menetelmä oli monimutkainen mentaalisimulaatio, jonka kulkua ohjasi ulkopuolinen ohjaaja.
Ohjaaja ohjasi abduktoitua luomaan mieleensä täysin pimeän huoneen, jossa oli lamppuja matkivia
valokehiä. Abduktoitu sytytti mielessään lamppuja ohjaajan neuvomassa järjestyksessä. Nämä
lamput ja niiden värikehät kuvasivat arkkityyppisesti abduktoidun syvimmän itsen kolmea eri
komponenttia, jotka ovat Mieli, Henki ja Sielu. Lamppujen värejä analysoimalla sekä yksinkertaista
arkkityyppistä mekaniikkaa apuna käyttäen oli mahdollista saada selkä psykologinen kuva
abduktoidun tilasta sekä hänen ongelmistaan. Näiden kahden em. komponentin avulla saatiin
diagnosoitua abduktoidun psykologiset ongelmat ja/tai muukalaisten läsnäoloon liittyvät seikat.
Simulaation aikana operaattori auttoi abduktoitua korjaamaan lamppujen värikehien värit
arkkityyppisesti oikeiksi. Tilastollisesti komponenttien ja kehien värit muovautuivat seuraaviksi:
vihreä kuvasi tervettä mieli-komponenttia, punainen henkeä sekä sininen tai keltainen sielua.
Halutessasi lisää tietoa aivojen oikeasta havainnointiprosessista ja ideaalista toiminnasta, perehdy
Corrado Malangan aiempaan työhön sekä erityisesti TCT-väritestiin liittyviin
tutkimuskokonaisuuksiin kuten ”Tutti i colori dell’anima” (sielun kaikki värit).
Kun abduktoitu oli sytyttänyt lamppujensa värikehät, ohjaaja pyysi häntä tunnistamaan
mentaalihuoneessaan olevat muut valonlähteet. Nämä muut valonlähteet vastasivat kuvainnollisesti
muukalaisia, jotka liittyivät abduktoituun. Abduktoidun mieli havaitsi muukalaiset kirkkaina
väripalloina, joilla jokaisella oli oma, niille kuuluva väri. Kyseisen kontekstin avulla oli mahdollista
tunnistaa aktiivisen muukalaisen muistit (AAM- active alien memory),Lux, kehottomat parasiitit
sekä kaikki kehossa olevat mikroimplantit. Sielun valokehää kannustettiin mentaalisesti poistamaan
kaikki huoneessa olevat tunkeilijat käyttämällä Sielulle kuuluvaa tahdonvoimaa.
Tämän jälkeen kyettiin katkaisemaan side sielun sekä dualistisen maailmankaikkeuden luojien
(intialaisen mytologian Shiva -ja Vishnu- jumalat) sekä Primordial Man-hahmon välillä. (Kyseisestä
genesikseen liittyvästä tapahtumasarjasta saat tietoa Corrado Malangan Genesis III- artikkelista.)
Kun abduktoitu oli vapaa niin manipuloijistaan kuin luojistaankin, operaattori pyysi sielua
skannaamaan abduktoidun kehoa MRI tai CAT-skannerin tavoin. Näin sielu kykeni löytämään
kehosta kaikki muukalaisten sekä armeijan asettamat implantit ja tuhoamaan ne tahdonvoimansa
avulla. Tämän jälkeen operaattori ohjasi sielua etsimään aika-avaruudesta kaikki abduktoidusta
tehdyt kopiot, tunnistamaan ja tuhoamaan ne samalla tavoin. Kun kopiot oli tuhottu, operaattori
pyysi abduktoitua tutkimaan aikajanaansa niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin ja
tarkastamaan, että siinä ei enää ilmennyt abduktioepisodeja. Näin abduktoitu oli vapautunut
abduktio-ongelmastaan.
Joissain tapauksissa, sielun oman tietoisuuden perusteella, operaattori ohjasi abduktoidun Flash
Mental Simulation- simulaatiosta tuttuun moduliin, jota kutsutaan valokuva-albumiksi. Kyseisen
modulin avulla abduktoitu ja hänen sielu- komponenttinsa tunnistivat visuaalisesti kaikki häntä
häiritsevät muukalaiset. Samalla sekä abduktoitu että hänen sielu-komponenttinsa tulivat tietoiseksi
menneisyyteen liittyneestä tilanteesta. Kun muukalaiset tunnistettiin tietoisella tasolla, vältettiin
abduktioita, jotka johtuivat siitä, että sielu ei ollut tunnistanut kyseisiä muukalaisia.
Simulaation lopussa tietoisuuden kolme värikehää (Mieli, Sielu sekä Henki) yhdistyivät yhdeksi
keltaiseksi tai valkoiseksi valoksi. Nämä kaksi eri väriä symboloivat punaisen, vihreän, sinisen tai
keltaisen yhteenlaskettua, visuaalista summaa. Mieli yhdisti nämä kolme visuaalisena ilmentyvää
värien värähtelytaajuutta automaattisesti joko valkoiseksi tai keltaiseksi lopputulokseksi, mikä
kuvasti, kuten em. Näiden värähtelytaajuuksien summaa. (kts. Tarkemmin mm. RGB-värimalli sekä
the colored universe-kokonaisuus sivustolta http://www.flashmentalsimulation.wordpress.com oma
huom)
Kyseinen menetelmä kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Sen avulla abduktoitu ja hänen tietoisuutensa
saivat tarvittavat tiedot ja tietoisuuden, jonka avulla abduktoitu kykeni estämään uudet
muukalaisten ja armeijan suorittamat abduktiot. Abduktoitu kykeni myös välttämään erilaisten
kosmisten luojiensa (luoja1, 2 sekä PM-musta ja valkoinen) taholta tulevan häirinnän ja
vaikutukset.
Saamamme tulokset olivat hyviä,mutta eivät optimaalisia. Monet abduktoidut kykenivät
simulaation jälkeen estämään abduktiot, mutta usein vakavista psykoottisista tilanteista johtuen he
eivät kyenneet ylläpitämään tilaansa niin, että se olisi kestänyt koko heidän tähän planeettaan
liittyvän elinkaarensa ajan. (Usein heidän romahdukseensa vaikuttivat ns. Tukholman syndroomaan
liittyvät psykologiset seikat.) Kyseinen tilanne vaati siis menetelmään liittyviä muokkauksia, jotta
kokeneemmat operaattorit kykenisivät antamaan apua paremmin.
Kyseinen TCT- menetelmä johti siis epäonnistumisen kehään niiden abduktoitujen kohdalla, joilta
puuttui selkeä tietoisuus ja tahto irtautua abduktioista. Vapautumisyritysten aikana abduktoidun
psyyke reagoi psykoottisesti, mikä sai abduktoidun haluamaan jatkaa elämäänsä mieluummin
muukalaisten ja abduktioiden kanssa, kuin ilman niitä. Vanhaan menetelmään tehty lisäys, joka loi
suojelevan visuaalisen kuplan abduktoidun mentaalisen huoneen ympärille, auttoi ratkaisemaan
useampia tapauksia. Suojelevan kuplan luominen tarkoitti sitä, että triadia (Sielua, Mieltä ja
Henkeä) pyydettiin vahtimaan abduktoidun tilaa ja suojelemaan abduktoidun psykofyysistä
kokonaisuutta muukalaisilta. Valitettavasti huomasimme kuitenkin seuraavan seikan: aina, kun
abduktoidun itsetunto oli vaarassa, suojakupla haurastui ja ratkesi, mikä mahdollisti muukalaisten
väliintulon ja uudet abduktiot.
Uusi menetelmä
Viime vuosi antoi meille mahdollisuuden tehdä uusia kokeellisia havaintoja. Näiden havaintojen
avulla kykenimme määrittämään vanhaan DTCT- simulaatioon liittyvät menetelmälliset virheet.
Kyseiset uudet havainnot kumpusivat universumiin liittyvästä tutkimuksesta, kvanttimaailman
tasolta. Erityisesti ymmärrys siitä, että universumi ei ole dualistinen, johdatti meidät
johtopäätökseen, jonka mukaan erillisyyttä ei ole olemassa.
Dualismi, siten kun olemme sen kuvanneet trilogiassa nimeltään Genesis, on vain havaitsemiseen
liittyvä mielen temppu. Universumi on väärin ja harhaaanjohtavasti nähty kaksijakoisena
konseptina, jossa ääripäät kuuluvat kahteen eri kategoriaan. Hyvään ja pahaan, päällä ja pois,
rikkaat ja köyhät, herrat ja orjat. Samaan ryhmään kuuluivat myös lineaariset operaattorit
vastakaisine plus,- ja miinus -merkkeineen tai ajan, avaruuden ja potentiaalisen energian vektorit,
jotka, yhtä kaikki,olivat havaintoon liittyvää illuusiota. Tässä kyseisessä kontekstissa aaltopartikkelidualismi
muokattiin uudelleen ei-dualistiseen, holistiseen perspektiiviin sopivaksi. Näin
aaltoon ja hiukkaseen liittyvä konsepti yhdistettiin suoraan itse tietoisuuteen liittyväksi sisällöksi
modernin fysiikan vaikeasti määriteltävien parametrien sijaan.
Olettamuksemme, että virtuaalinen maailmankaikkeus ei ole dualistinen, sai meidät ymmärtämään
sen, että jokin oli yrittänyt saada meidät havaitsemaan ympäristömme kahtiajakoisuuden avulla ja
uskomaan siihen. Huomasimme, että dualismi on systeemi, jonka avulla voidaan luokitella koko
ihmiskunta, silloin kun meidät on saatu uskomaan kahden erilaisen vastakohdan olemassaoloon.
Dualismi oli itseasissa systeemi, jonka avulla muukalaiset ja vieraantuneet yrittivät saada meidät
taistelemaan taisteluja, jotka eivät olleet meidän omiamme.
Latinalainen ajatus “hajoita ja hallitse” toimi niin kauan, kunnes joku huomasi huijauksen. Eräät
kvanttifysiikkaan liittyvät näkökulmat auttoivat meitä ymmärtämään, että dualismi itsessään oli
olemassa vain vääränlaiseen havaitsemiseen liittyvänä ilmiönä. Kyseinen seikka johti siihen, että
myöskin termodynamiikan toista lakia oli tarkasteltava uudelleen. Universumin entropiaan liittyviä
eroja ei pitäisi niinkään liittää vain eristetyn systeemin energiaan, vaan systeemin sisältämään
tietoon ja energiaan yhdessä. Kaikki nämä havainnot osoittivat siis vain ja ainoastaan yhteen
suuntaan. Jos dualismi on harhaa, universumi ei ole jaettu kahteen erilliseen universumiin. Sen
sijaan se on kuin yksi laatikko, jossa on monia erilaisia ja erilaisen tietoisuuden tason omaavia
olentoja.
Aiempi virheellinen havaitseminen johti väärään kuvaan universumista dualistisena
kokonaisuutena. Universumi ei siis itsessään ole kaksijakoinen. Se näyttäytyy kaksijakoisena
silloin, kun sitä tarkastelee integroitumaton tietoisuus. Joten, jos todellisuudessa ei ole olemassa
kaksinaisuutta luovia raja-aitoja, emme voi DTCT:ssä pitää abduktoitua häkissä, jonka hän on
luonut itse. Häkki kuvitteellisena tilana voi todellakin suojata abduktoituja, mutta kuitenkin tila
itsessään sisälsi idean potentiaalisesta mahdollisuuden poistaa sitä ympäröivät rajat.
Kuitenkin, jos rajoja ei ole olemassa, niitä ei voi myöskään murtaa. Abduktoidun ei tarvinnut
puolustaa itseään muukalaisia vastaan luomalla ympärilleen rajoja tai esteitä aivan kuin sielua,
mieltä sekä henkeä ei voinut pitää toisistaan erillisinä siitäkin huolimatta, että ne kyettiin
palauttamaan yhdistyneestä tilasta ( valkoinen tai keltainen kehä, oma huom) alkuperäiseen tilaan,
omiksi yksittäisiksi kokonaisuuksiksi.
Triadin komponenteissa ei siis alunperin ollut olemassakaan erillisyyttä. Komponentit erotettiin
toisistaan aivan alussa niiden toimesta, jotka loivat dualismin. Ihmisen tietoisuus, joka on itse
luominen, ei ole manipuloitavissa kenenkään taholta. Jotta tietoisuutta pystyttiin käsittelemään, (eli
orjuuttamaan) se tuli erottaa kolmeen eri alakategoriaan, mikä samalla johti niiden kategorisointiin.
Havaitsimme, että sielu, mieli ja henki ilmenevät sellaisenaan itsessään vain dualismiin
pohjautuvassa havinnossa. Kuitenkin ne ovat osa yhtä, ainutlaatuista ja alkuperäistä tietoisuutta.
Tämä alkuperäinen tietoisuus sisältää kaikki mahdolliset värit, koska sielu, mieli ja henki ovat yhtä
kuin kaikki värit. Koska tietoisuus on kaikki, sen kolmea komponenttia ei enää ole olemassa sen
jälkeen, kun ne tulevat tietoisiksi prosessista, joka jakoi ne aiemmin.
Sielun, mielen ja hengen summa ei voi olla valkoinen kehä, koska valkoinen on kolmen
värähtelytaajuuden summa. Tila on tyypillinen ilmentymä triadille,mutta ei lopullinen integraatio
niiden välillä, sillä valkoinen voidaan uudelleen jakaa kolmeksi alkuperäiseksi väriksi ja palauttaa
näin jälleen separaatio ja sen mukanaan tuomat abduktiot.
Virtuaalisessa universumissa integroituneen tietoisuuden lopullisten värien summa on kaikki värit,
ei toisiinsa limittyen vaan integroituen. Näin saatu väri on ei-väri, läpinäkyvä tila. Mieli havitsee
kyseisen ei-värin kuten: kaikki tai ei mitään. Tämä tilanne vastaa fysiikan käsitettä “Zero point
energy”. Jos kuvittelemme, että jokin piste avaruudessa on tyhjä, voimme kysyä itseltämme, onko
piste tyhjä siksi, että siinä on kaikki ja näin myös kaiken vastakohta, joka silloin hävittää toisen?
Näin kaikki ja ei mitään tarkoittavat samaa asiaa. Tämä väritön kehä vastaa siis siten samaa kaikkea
ja ei mitään. Värittömällä kehällä ei myöskään ole minkäänlaista koostumusta, joten mikään ei voi
tarttua siihen kiinni. Läpinäkyvä kehä siis vastaa täysin mielikuvaa kvanttiaallosta.
Aallon ja partikkelin konsepti on sidottu käsitteeseen alitajunta-tietoisuus. Kun tietoisuus on aalto,
toimii se synonyyminä alitajunnalle ( eli tietoisuus itse on ulkopuolinen havaitsija eivätkä
muukalaiset kykene siten olemaan siitä tietoisia ja havaitsemaan sitä). Me siis tiedämme, että
läpinäkyvä tietoisuus on olemassa, mutta emme tiedä, missä kohtaan aika-avaruutta se sijaitsee.
Toisin sanoen, se on kaikkialla samaan aikaan. Hiukkanen on puolestaan on representaatio
kokonaistietoisuudesta (eli ulkopuolinen havaitsija on täysin tietoinen sen olemassaolosta).
Integroitunut tietoisuus tietää, että se voi itse päättää tilastaan ja halutessaan olla joko aalto tai
hiukkanen.
Kun integroitunut tietoisuus kohtaa muukalaiset aaltomuodossa, on täysin läpinäkyvä heidän
edessään. Kvanttinäkökulmasta katsottuna tämä tarkoittaa sitä, että tietoisuus aaltomuodossa
yksinkertaisesti hylkää kokemuksen muukalaisten kanssa ja pidättäytyy vuorovaikutuksesta.
Fysikaalinen ilmiö tulee siis havaittavaksi vain ei-paikallisena aaltona tai partikkelina. Kun
tietoisuus on puolestaan hiukkasen muodossa, se hyväksyy kokemuksen muukalaisten kanssa.
Tämä tietoisuuden olomuotoon ja valintaa liittyvä seikka voidaan opettaa ihanteellisesti
integroituneelle tietoisuudelle niin, että sillä on tieto ja kyky päättää miljoonia kertoja päivässä,
koko universumin edessä, osallistuako kokemukseen ja kohdata tilanne hiukkasena. Samoin
tietoisuus voi päättää, haluaako se kieltäytyä kokemuksesta ja olla aaltomuodossa, löytymättömissä.
Aaltona oleminen tarkoittaa: “tiedän, että olet siellä, mutta en milloin ja missä”. Yksinkertaisesti
sanottuna integroitunut tietoisuus siis tietää, kuinka muuttua läpinäkyväksi ja siten hylätä
muukalaisiin liittyvät kokemukset.
Uusi simulaatio Flash Dynamic Triad Color Test (FDTCT), tekee triadin yhteensulautumisesta
peruuttamattoman. Simulaatio kestää noin viisitoista minuuttia. Simulaation aikana intgroituneelle
tietoisuudelle opetetaan kvanttifysiikan virtuaaliset käsitteet niin että integroitunut triadi ymmärtää
ne. Tämä tarkoittaa sitä että, jokainen, joka suorittaa simulaation tulee asianmukaisesti
integroituneeksi itsensä kanssa. Menetelmää ei ole tehty pelastamaan ihmistä muukalaisilta, vaan
varmistamaan se, että ihmisellä itsellään on täysi tietoisuus omista ajatuksistaan. Tällä tasolla,
mikäli simulaation tekijä on abduktoitu, hän voi vapautua ongelmastaan lopullisesti. Mikäli henkilö
ei ole kokenut abduktioita, hän yhtälailla pääsee irti väärien jumalien tai demonien luomasta
siteestä.
Ei paikallinen maailmankaikkeus ja abduktiokokemus
FDTCT ei tarjoa mikrosirujen tuhoamista, ei lopeta kopioita eikä tutkimusta, ei palauta mieleen
muukalaisten kuvia tai minkäänlaisia virtuaalisia muistoja, se ei korjaa triadin värejä, eikä
myöskään siten ole kokemuksena traumaattinen.
FDTCT on simulaationa hyvin kevyt hypnoottinen tila. Simulaatiota voi helposti muokata tarpeiden
mukaan. Onkin syytä korostaa seuraavaa seikkaa: koska universumi on ei paikallinen, ja siitä
puuttuu niin mennyt kuin tulevakin (kaikki mitä on, on nyt-tila), vaikuttaa simulaatio heti NLP:n
aikajanaan. Itseasiassa, samalla hetkellä, kun triadin kolme kehää sulautuvat yhteen ja saavuttavat
täydellisen läpinäkyvyyden, ne eyhdistyvät tietoisuuden ainutlaatuiseen sisältöön. Samalla ne myös
siirtyvät aikajanalla tilaan, jossa niitä ei koskaan oltu erotettu toisistaan.
Menneeseen ja tulevaan liittyvät aallon kvanttifunktiot romahtavat nykyhetkässä. Tämä tarkoittaa
sitä, että vain nykyhetkellä on todellisuusarvo. Tässä kontekstissa tila on sama, jos uudelleen
rakennettua kokonaistietoisuutta ei olisi koskaan hajotettukaan. Näin ollen, jos tietoisuutta ei ole
koskaan aluperin hajoitettukaan, ei kukaan ole voinut sitä manipuloidakaan. Tämä aiheuttaa sen,
että heti fuusiossa kaikki abduktioon liittyvät asiat häviävät, kaikki muistot vanhoista abduktioista
ovat menneet, kaikki mikrosirut abduktoidun kehossa lakkaavat olemasta, kaikkia abduktoidusta
tehtyjä kopioita ei ole koskaan edes valmistettukaan.
Itse abduktiokokemus jää “tehdyksi”, mutta se kuuluu kuitenkin muutettuun menneisyyteen, joka
on, kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.Uusi menetelmä varmistaa myös integroituneen tietoisuuden
täydellisen valinnanvapauden. Integroitueen tietoisuuden läpinäkyvä kehä voi päättää millä hetkellä
hyvänsä, ollako aalto vai hiukkanen. Ollako näkyvä vai näkymätön, ollako vuorovaikutuksessa vai
kieltäytyäkö kyseisestä kokemuksesta. Uusi menetelmä ei tuhoa muukalaisia, vaan yksinkertaisesti
muuntaa abduktiotapahtuman aalloksi. Tällöin integroitunut tietoisuus tulee näkymättömäksi
muukalaisille, joilla ei teknisesti ottaen ole mitään mahdollisuuksia ottaa osaa ja vaikuttaa
tapahtumaan. Muukalaista ei ole tuhottu, vaan sen mahdollisuutta olla vuorovaikutuksessa
abduktoidun kanssa on minimoitu.
Muukalainen ei siis kykene tunnistamaan enää kyseistä tilannetta. Tämä johtuu siitä, että
todennäköisyys abduktoidun ja muukalaisen kohtaamiselle on pieni. Virtuaalisena todellisuuden
näkökulmasta tilanne johtuu siis siitä, että integroitunut tietoisuus kieltäytyy vuorovaikutuksesta ja
tästä kokemuksesta.
Kvanttitilojen perspektiivistä katsottuna tilanne voidaan selittää tilastolliseen mahdollisuuteen
liittyvällä seikalla. Tämä alkaa olettamuksesta, että me olemme heitä, jotka loivat virtuaalisuuden.
Me myös olemme vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta vain, jos haluamme niin. Työkalut eivät
siis luo mittaustuloksia. Me luomme ne itse, kuten hiljattain tehdyt kvanttitermodynamiikan kokeet
osoittavat (kts. Genesis III- Corrado Malanga).
On hyvä myöskin huomioida seikka, jonka mukaan kvanttitilojen käsittely voi tapahtua vain
mikroskooppisessa kontekstissa (hiukkasfysiikan maailmassa). Itseasiassa molemmat, niin triadi
kuin integroitunut tietoisuuskin, ovat samankaltaisia kaikissa ominaisuuksissaan Bohmin
kvanttifysiikan mikroskooppisten osasten kanssa.
Tekniikkamme ei epäonnistu. Painotammekin, että jokaisessa menetelmässä on kuitenkin omat
takapakkinsa, tai ainakin tiedämme menetelmämme rajat. Vaikka menetelmässä ei ole vikoja, ei
tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että yksilöä ei enää abduktoida, mikäli hän on abduktoitu. Henkilö
abduktoidaan, jos hänen integroitunut tietoisuutensa haluaa niin.
Asiaan on olemassa monia erilaisia vaikuttavia seikkoja. Eräs vuosi sitten vapautunut abduktoitu
abduktoitiin uudelleen, tai paremminkin hänellä oli kontakti muukalaisiin eräänä tiettynä yönä.
Seuraavana päivänä hän löysi mustelmia kehostaan. NLP:n ankkuritekniikan avulla
rekonstruoimme tilanteen ja havaitsimme siinä kaksi tärkeää seikkaa. Tuona yönä, jolloin
muukalaiset tunkeutuivat henkilön taloon, he käyttäytyivät aivan kuin eivät olisi nähneet häntä.
Muukalaiset menivät itseasiassa henkilön huoneesta suoraan hänen veljensä (myös abduktoitu)
huoneeseen. Kyseinen henkilö tunsi, että hänen täytyi puolustaa veljeään. Mutta juuri tuolloin, kun
alitajunta päättää hyväksyä uudelleen muukalaisten häirinnän, se palaa näkyväksi. Mustelmat olivat
seurausta todellisesta taistelusta muukalaisten kanssa. Toinen havaitsemamme seikka oli se, että
henkilöä ei tosiasiallisesti abduktoitu, koska integroitunutta tietoisuutta ei voi erottaa. Näin ei
kukaan voi myöskään vaikuttaa siihen millään tavoin.
Huomasimme myös toisenlaisia tapauksia, joissa abduktiotilanteeseen johti abduktoidun tuntema
henkilökohtainen kostonhalu. Henkilö hautoi syviä kaunan tunteita ja halusi kostaa muukalaisille
sen, että muukalaiset olivat hänen mielestään pilanneet henkilön elämän. Samalla hetkellä, kun
henkilö alitajuisesti valmistautuu kostoon, hän hyväksyy vuorovaikutuksen muukalaisten kanssa ja
abduktoituu.
Nykyistä menetelmäämme voi soveltaa myös niihin henkilöihin, jotka eivät tiedä mitään
muukalaisista, jotka eivät ole tietoisia omasta tilanteestaan ja joilla ei myöskään ole tietoisen tason
muistoja tapahtumista. Tekniikan jälkeen joidenkin henkilöiden kohdalla integroitunut tietoisuus voi
palauttaa subjektin mieleen niitä asioita, jotka se katsoo tärkeäksi oman itsetuntemuksen ja
tietoisuuden lisäämisen kannalta. Näissä tapauksissa näyttäisi siltä kuin integroitunut tietoisuus olisi
asettunut aivan muukalaisten eteen näytille pelatakseen peliä, joka voi olla vaarallinenkin. Siitäkin
huolimatta intgroitunut tietoisuus ei salli muukalaisten vaikuttaa läpinäkyvään tietoisuuteen.
Läpinäkyvää, pallona ilmentyvää tietoisuutta ei voi viedä.
Em. seikasta johtuen onkin tärkeää yhdistää intgroitunut tietoisuus kehoon, jotta kehoa ei viedä.
Kuitenkaan itse läpinäkyvään tietoisuuteen ei voida kajota. Tämä fakta johtaa varsinkin naisten
osalta siihen, että heidän kehojaan voidaan käyttää yhä muukalaisten hautomona. Ainoa tapa
päästää ongelmasta eroon, on opettaa integroitunutta tietoisuuttaa yhdistymään kehon kanssa.
Mikä on integroitunut tietoisuus?
Tarkoitamme integroituneella tietoisuudella alkuperäistä tietoisuutta, joka loi virtuaalisen
universumin. Tämä alkuperäinen tietoisuus yhdisti itsensä virtuaalisen universumin kanssa ja tuli
näin tietoiseksi avaruudesta, ajasta ja energiasta. Integroitunut tietoisuus kolmen komponentin
summana ja virtuaalisine piirteineen tietää, että se loi universumin. Se tietää, mitä avaruus, aika ja
energia tarkoittavat. Se on sukupuolineutraali ( toisin kuin sielu, joka on feminiini). I.T hallitsee
avaruutta, aikaa ja energiaa. Sillä on potentiaali paranormaaliin ilmaisuun, ja se käyttää kehoa
saadakseen kokemuksia.
Näin ollen, koska I.T:n pitää saada kokea sen omat kokemuksensa, se on täysin tietämätön kaikesta.
Jos integroitunut tietoisuus olisi ollut tietoinen kaikesta, sen ei olisi tarvinnut koskaan tarvinnut
yhdistyä luomansa virtuaalisen universumin kanssa. FDTCT-kokemus koostaa ihmisen
kokonaisuudeksi ja palauttaa siten alkuperäiseen tilaan, jossa hän ei ole enää jakaantunut neljään eri
osaan(keho, sielu, mieli ja henki). Tämä ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että tietoisuuden on
koettava oma kokemuksensa täällä.
FDTCT kokemus muuttaa sisäistä tilaamme. Integroitunut tietoisuus huomaa kohtaavansa ne
virtuaalisuuteen liittyvät todelliset ongelmat, jotka hän on päättänyt kohdata. Usein tämä aiheuttaa
suurta hämmennystä ja äärimmilleen vietynä voi johtaa hypoteettiseen päätökseen, jossa
integroitunut tietoisuus haluaa palata takaisin erilliseen tilaansa. Kumpi on parempi: muukalaiset
vai jokapäiväisen elämän vaikeudet? Integroituneella tietoisuudella, jonka täytyy saada
kokemuksensa, on vapaus valita. Päätös palata takaisin aiempaan olotilaan tapahtuu hyvin harvoin
eikä siten tarkoita sitä, että menetelmä on epäonnistunut. Pikemminkin se on selkeä todiste
tietoisuuden vapaasta tahdosta. Vuoden aikana yhtäkään kanssamme työskennellyttä integroitunutta
tietoisuutta ei oltu abduktoitu. Joidenkin kehoissa oli ongelmia, jotka kuitenkin olivat
rauhoittumassa. Vain yksi tapaus osoitti tendenssiä palata abduktioiden ja muukalaisten pariin. Näin
ei ole kuitenkaan toistaiseksi tapahtunut.
Kvanttinäkökulmasta katsottuna integroituneella tietoisuudella on kolme vektoria: avaruus, aika ja
energia ( toisin sanoen ne, jotka kuuluvat mielelle, hengelle ja sielulle). Nämä muodostavat yhden
tietoisuuden vektorin työskennellen kaikkiin suuntiin “multivektorin” tavoin. Kannattaa huomata,
että tietoisuuden kolme vektoria -sielu, mieli ja henki, eivät ole keskenään vaihdettavissa. ( Nämä
vektorit ovat tulos kahdesta vektorista, jotka kuuluvat kolmelle eri komponentille) Vektorit
sijaitsevat toisiinsa nähden yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, eivätkä voi siten limittyä ja
muodostaa valkoista kehää kuten klassisen DTCT:n lopussa. Kun läpinäkyvä kehä on saatettu alla
kuvattuun tilaan, se tuhoaa skitsoidin erillisyyden sielun, mielen ja hengen välillä vastaten kolmen
vektorin muodostamaa superpositiota. Tämä uusi tila on vastakohta aiemmalle, erilliselle ja
epätäydellisen haavoittuvalle olennolle, jonka sisäinen yhtenäisyys oli puutteellinen.
Integroituneelle tietoisuudelle kuuluvat myös seuraavat piirteet (syvähypnoosissa):
Subjekti käyttää maskuliinia (neutria) sukupuolta.
Subjekti tietää, että hän on luonut universumin, mutta ei tiedä, miksi juuri tällä tavalla.
Subjekti väittää, että hän on olemassa, koska hän toimii.
Subjekti sanoo, että dualismia ei ole olemassa. Jos olet, olet siksi, että toimit. Ollaksesi kaikki,
sinun täytyy tehdä kaikki.
Subjekti näkee ja havaitsee universumin täysin virtuaalisena, valheellisena rakenteena, ilman
selkeää kiinteyttä.
Integroitunut tietoisuus näkee universumin myös oikeasti. Oikeasti ja/tai virtuaalisesti yhdessä.
Integroitunut tietoisuus oppii havainnoimaan itseään lukuisista pisteistä käsin.Nämä pisteet katsovat
kohti keskustaa. Samoin I.T oppii tarkastelemaan itseään keskustasta käsin kohti lukemattomia
pisteitä.
Soveltamalla integroitunutta tietoisuutta voit matkustaa virtuaalisessa avaruudessa ja havainnoida
aikaa ja avaruutta samalla, kun paranormaalit aspektit tulevat yhä ilmeisemmiksi jokapäiväisessä
elämässä.
Klassinen TCT vaati monimutkaisuutensa ja kestonsa vuoksi ulkopuolisen ohjaajan. Operaattori siis
ohjasi henkilön tilaan, jossa mentaalisimulaatio tapahtui. Samalla hän opasti henkilöä kaikkien
välttämättömien vaiheiden läpi, joiden jälkeen henkilön tietoisuus oli loppuvaiheessa saavuttanut
valkoisen värin. Viimeisimmän menetelmämme testivaiheessa yritimme tutkia joitain aiempia
osittaisia epäonnistumisiamme. Näiden epäonnistumisien kautta päädyimme teoriaan, jota
kutsuimme peiliefektiksi. Näkökulmamme mukaan universumi on luonteeltaan holistinen. Tämä
tarkoittaa sitä, että mikään ei ole kokonaisuudesta erillistä, aivan kuin Bohmin fysiikan yhtälötkin
osoittavat. Kun seuraamme kyseistä johtopäätöstä päädymme seuraavaan tulokseen: kaikki ne
reaktiot, joita toisella henkilöllä on suhteessa minuun, ovat itseasiassa minusta lähtöisin. Jos joku
haluaa väitellä tai taistella kanssani, johtuu se siitä, että en itse ole saavuttanut tasapainoa sisälläni.
Esimerkiksi, kävelen huoneeseen, jossa on henkilö, josta en pidä. Tuo henkilö havaitsee sisäisesti
oman vihamielisyyteni. Näin mikä tahansa eleeni riittää laukaisemaan hyökkäyksen itseäni kohtaan.
Tässä tilanteessa minun on sallittua reagoida, koska teknisesti ottaen en aloittanut kiistaa.
Todellisuudessa olin kuitenkin tilanteen alullepanija. Kyseisessä kontekstissa toinen henkilö
kääntyy minua vastaan, koska paikallinen morfogeneettinen kenttä oli välittänyt oman
epämukavuuteni häneen.
Toinen huomaamamme seikka oli se, että joillain abduktoiduilla oli vaikeuksia menetelmämme
jälkeen. Heidän tilanteensa juontui siitä seikasta, että heidän oli vaikea ymmärtää aallon ja
hiukkasen kvanttivaikutuksia. Abduktioita ei enää heidän kohdallaan tapahtunut, mutta abduktoidut
eivät kyenneet muuntamaan itseään näkymättömiksi muukalaisille. Muukalaiset jäivät passiivisesti
läsnäoleviksi heidän elämäänsä. Toisilla abduktoiduilla oli puolestaan vaikeuksia irrottautua
muukalaisiin liittyvästä mielikuvasta, koska abduktoitu ei ymmärtänyt sitä, että menneisyyttä ei ole
olemassa. Näin hän jäi sidoksiin siihen ja sen kuvaamaan tilanteeseen.
Niin minä itse kuin muutama kolleganikin kävimme läpi FDTCT-simulaation. Huolellisen analyysin
jälkeen voisinkin sanoa, että sanoilla oli syvällinen merkitys. Kuitenkin tämän sanallisen kerroksen
alla oli läsnä vieläkin syvällisempi ja tehokkaampi metakommunikaation muoto. Testin aikana
operaattori tuottaa tilanteen, jossa hän lähettää informaatiopaketin omasta tietoisuudestaan
abduktoidun tietoisuuteen. Jos abduktoitu haluaa hyväksyä tämän tietopaketin, hän saa kaiken
operaattorin välittämän informaation. Toisin sannoen FDTCT voidaan toteuttaa täysin äänettömästi
luultavimmin samoin lopputuloksin. Koska ihmiset kuitenkin käyttävät tässä virtuaalisessa
todellisuudessa sanoja yksinkertaistakseen asioita, käytimme sanoja opettaaksemme tietoisuutta
siitä, mitä kvanttifysiikka on.
Omassa tietoisuudessani oleva dissonanssia välittyy yhtä lailla toiselle osapuolelle. Esimerkknä
voisi toimia seuraavan kaltainen tilanne: johdan FDTCT- mentelmää. Jos itselläni on
menneisyydessä joitain ratkaisemattomia asioita, abduktoitu vapautuu abduktioistaan, mutta voi
siitä huolimatta nähdä muukalaisten hahmoja sänkynsä vierellä nukahtaessaan. Oma
kykenemättömyyteni vapautua menneisyyteeni liittyvistä asioista ohjautui siis suoraan abduktoituun
ja hänen henkilökohtaiseen problematiikkaansa, joka liittyi hänen virtuaalisen kokemukseensa.
Kärsimme samasta vaivasta. Toisin sanoen samasta sairaudesta kärsivä lääkäri ei voi parantaa toista,
varsinkaan, jos hän itse on tartuttanut henkilön, jota yrittää auttaa. Problematiikka on sama.
Oli siis selvää, että kyseisen kaltainen metainformaatio ei toiminut ainoastaan vain FDTCT:n
tasolla, vaan oli läsnä jatkuvasti kaikissa elävien olentojen välisissä päivittäisissä suhteissa.
Kyseinen tilanne selvensi myös sen, missä olimme aiemmin erehtyneet. Mikäli operaattori itse ei
ollut täysin selvä ja sinut itsensä ja elämänsä kanssa, hän saattoi asettaa abduktoidun aseman
alttiiksi. Tämä seikka saattoi olla eräs syy siihen, miksi jotkut abduktoidut eivät päässeet
ongelmastaan täydellisesti eroon. Tästä abduktoitujen ryhmästä piti kuitenkin selkeästi erottaa ne
henkilöt, joiden oma asenne esti vapauttavan lopputuloksen saavuttamisen.
Kyseisestä seikasta johtuen kukaan ei voi tehdä FDTCT-menetelmää toiselle, ellei hän ole itse
täydellisessä sisäisessä tasapainossa. Haluaisinkin siksi painottaa, että tietääkseni täydellisiä ihmisiä
ei ole toistaiseksi olemassa. Kuitenkin on tärkeää huomata, että kaikki ne FDTCT:t, jotka
ryhmämme on suorittanut tähän saakka, olivat menestyksellisiä muutamin pienin epäonnistumisin.
Järkevin tapa toimia oli yksinkertaisen kokeellisen tilanteen rakentaminen. Jokainen henkilö kykeni
tekemään menetelmän itselleen samalla varmistaen, että hänen tahtotilansa oli riittävä oman
ongelmansa ratkaisemiseksi. Onkin syytä painottaa, että FDTCT:n onnitusmisprosentti on suoraan
kytköksissä ao. Henkilön käsitykseen siitä, mitä kyseisessä menetelmässä pohjimmiltaan ollaan
tekemässä. Yksilö ei voi suorittaa menetelmää ainoastaan lukemalla menetelmäkuvauksen ja ohjeet
aivan kuin ne olisivat katolisen kirkon rituaali tai tohtorin määräämä repsepti. FDTCT- menetelmää
käyttävän henkilön on ymmärrettävä, mitä jokainen vaihe todellisuudessa tarkoittaa.
Joten jokaisen, joka haluaa tehdän testin, täytyy lukea, opiskella ja ymmärtää paljon siitä, mitä olen
kirjoittanut aikaisemmin. Menetelmää käyttävällä henkilöllä on oltava selkeä käsitys siitä, mitä
artikkelisarjani Genesis I, II ja III pitävät sisällään. Heidän täytyy ymmärtää, millä periaatteilla
mentaalisimulaatiot toimivat sekä opetella klassisen TCT:n toimintatapaa ja teoriaa. Väärinkäsitys
voi vaarantaa koko prosessin. Toisaalta tiedämme kuitenkin myös sen, että kaikki tärkeä
informaatio on jo olemassa holografisessa verkossa, morfogeneettisen kentän välityksellä.
FDTCT:n läpikäyneiden henkilöiden oli ymmärrettävä, että kokeesta huolimatta heillä oli epäilyksiä
ja epävarmuuden tunteita liittyen joihinkin heidän elämässään vallitseviin tilanteisiin. Kyseinen
epävarmuuden tila johtui siitä, että menetelmä on integroiva ja dualismin kumoava. Näin
tietoisuudella on mahdollisuus elää kehollista kokemustaan ilman häiriöitä. Menetelmä ei
kuitenkaan muuta henkilöiden valitsemaa elämän polkua, johon liittyvät seikat jäävät aina yksilön
itsensä työstettäviksi. Erityisesti henkilöiden, jotka ovat suorittaneet FDTCT:n, ei tulisi vedota
minuun tai keneenkään muuhun ratkaisemattomien ongelmiensa suhteen. Sen sijaan heidän tulisi
kysyä asiaa suoraan integroituneelta tietoisuudelta, joka on täysin kykenevä selventämään mitä
tahansa todellisuuteen liittyvää seikkaa. Integroitunut tietoisuus siis edustaa tietoisuutta, jonka on
ratkaistava ongelmat. Harmonian saavuttaminen on viimeinen etappi.
Ongelmissasi kysy apua aina itseltäsi, tuolta jumalalliselta itsesi osalta. Se vastaa aina. Sairaus on
vain tila, joka johtuu aina erillisyyteen liittyvästä väärinkäsityksestä. Parantuminen puolestaan
liittyy tietoisuuden lisäämiseen ja hankkimiseen. Kyseisessä kontekstissa on ilmiselvää, että
FDTCT on hyödyllinen jokaiselle ihmiselle, sillä se auttaa integroitumaan sisimmän itsen kanssa.
Samalla menetelmä vapauttaa yksilön niiden väärien jumalien kahleista, jotka yrittävät elää ikuisesti
kokemalla elämään liittyviä kivuliaita kokemuksia ei henkilökohtaisesti, vaan muiden kautta.
Myyttimme ovat kuvauksia kyseisestä tilanteesta.
Dualistinen maailmankaikkeus itseasiassa määrittää sen, että rakkaus ja viha ovat saman kolikon
kaksi eri puolta. Jumalalliset hallitsijamme päättivät sormeilla elämäksi kutsuttua peliä niin, että he
saisivat alun ilman loppua. (eli kokemuksen ilman kuolemaa, oma huom.kts Genesis I,II ja III)
Kyseisellä tavalla toimien he saivat elämästä vain puolikkaan kokonaisesta, mikä teki heistä
itsestäänkin vain puolikkaita. Me puolestamme päätimme elää ja kokea koko kokemuksen
kuolemineen. Siksi he manipuloivat meitä ja yrittivät varastaa kokemuksen, joka heiltä itseltään
puuttui.
Hallitsijajumalat eivät ymmärtäneet, että olemme kaikki yhtä. Heidän suorittamansa varkaus onkin
suora vertauskuva kyseisen tietoisuuden puuttumiselle. Joten, jos ymmärrät tämän, ymmärrät
kuinka “peili” toimii. Ihmiset näkivät muukalaiset, tuon halveksittavan osan itsessämme ja
muukalaiset näkivät oman haurautensa ihmisten hauraudessa. Sillä samalla hetkellä, kun dualismi
kuolee, jokainen meistä tulee tietoiseksi itsestään. Ja tästä hetkestä lähtien peilaat ainoastaan omaa
itseäsi. Sisälläsi on kokonainen universumi, jolla on vastaus kaikkiin kysymyksiin.
FDTCT- menetelmä
Hae paikka, jossa kukaan ei häiritse sinua. Rentoudu ja sulje silmäsi. Uppoudu syvälle
mentaalihuoneesi pimeyteen. Olet keskellä tätä huonetta ja kaikki ympärilläsi on pimeää. Tiedät,
että huoneessa on joitain lamppuja, joita et mitä luultavimmin näe, koska ne ovat pois päältä. On
kuitenkin myös mahdollista, että ne ovat päällä. Mikäli huoneesi on pimeä ja lamput siten käännetty
päältä pois, sytytä ne yksi toisensä jälkeen. Sinun kolme lamppuasi ovat: mieli, jonka sytytät
ensimmäisenä. Henki, jonka sytytät toisena sekä sielu, jonka sytytät kolmantena. Katso rauhassa
näitä kolmea mentaalihuoneessasi olevaa lamppua. Ne ovat SINÄ, sinun sisäinen olemuksesi ja
ytimesi. Tarkastele lamppujesi paikkaa, väriä, kokoa, välimatkaa itsestäsi sekä korkeutta maasta.
Nämä kolme lamppua ovat huoneessasi olevat ainoat valonlähteet. Voit ehkä myös nähdä vain
yhden lampun, joka on näiden kolmen aiemmin mainitun lampun summa. Mikäli kuitenkin näet
kolme lamppua, tunnista sieluasi kuvaava lamppu ja laita kätesi sen sisään. Kuuntele ja havainnoi,
mitä tarkkaan ottaen aistit sielukomponenttisi sisällä. Kylmää vai kuumaa, kiinteää, nestemäistä vai
kaasumaista muotoa. Aisti rauhassa, haistatko jonkin tuoksun, tai kuuletko erityisen äänen.
Havainnoi rauhassa lampun värikehänä ilmentyvää sieluasi.
Kysy sielultasi, muistaako se olemassaolonsa aivan ajan alussa, silloin kun se liitettiin kahteen
muuhun mielen ja hengen valokehään. Ja muistaako sielusi juuri sen nimenomaisen hetken, kun
separaatiota ei vielä ollut olemassa alunperinkään. Pyydä sieluasi palaamaan tuohon pisteeseen,
missä sielu, mieli ja henki ovat yksi ainutlaatuinen tietoisuus eikä kolmea eri tietoisuutta vielä
ilmene. Hetkeen, jossa on vain yksi jakamaton tietoisuus.
Tuohon hetkeen liittyviä aistimuksia ja kuvia nousee hitaasti mieleesi. Kysy nyt, haluaako sielusi
palata takaisin alkuperäisen tilaansa. Pyydä sieluasi tarkkaamaan, mitä tapahtuu ja miksi yksi
tietoisuus jakaantui kolmeen erilliseen osaan. On tärkeää, että sielu tulee tietoiseksi tähän
vaiheeseen liittyneistä tapahtumista.
Mikäli sielu haluaa palata takaisin alkuperäiseen tilaan ja tulla yhdeksi tietoisuudeksi, jossa se ei ole
erillinen mielestä sekä hengestä, pyydä sielua yhdistymään mentaalihuoneessasi olevan kahden
muun lampun värikehän kanssa. Selvennä sielulle, että ei ole olemassa mitään oikeaa väriä sielulle,
mielelle ja hengelle, koska ne ovat osa kokonaisuutta. Näin ne voivat itseasiassa ottaa minkä värin
ne haluavat. Jos sielu, mieli, henki tai vaikkapa kaikki yhdessä haluavat vaihtaa värejään, he
huomaavat, että halutessaan he voivat saavuttaa minkä tahansa värin. Tämä johtuu siitä, että ne ovat
kaikki, ja jokainen väri itsessään edustaa kokonaisuuden yhtä mahdollista olotilaa.
Nyt etenemme vaiheeseen, jossa kolme lamppua yhdistyvät yhdeksi valoksi, joka omaa lopulta
kaikki mahdolliset värit. Valoksi, jossa jokainen yksittäinen valopiste on oman värisensä. Jos
tarkastelet tätä valokehää kaukaa, se näyttää valkoiselta. Mutta, jos katsot sitä lähempää, huomaat,
että se sisältää kaikki mahdolliset maailmankaikkeuden värit.
Kerro tässä vaiheessa lamppusi värikehälle (kolmen erivärisen lampun summalle), että kyseinen
yhteenlaskettu tila ei ole riittävä fuusiolle. Sen sijaan on erityisen tärkeää, että osat sulautuvat
lähtemättömästi toisiinsa niin, että jäljelle jää valo, jolla on vain yksi väri. Väri, joka edustaa
kaikkia värejä: läpinäkyvä väri.
Heti, kun lampun kehä tulee täydellisen läpinäkyväksi (jopa ilman mahdollisuutta havaita sen
rajoja), palaa integroitunut tietoisuus OLEVAKSI. Sinun pitää kertoa integroituneelle tietoisuudelle,
että kaikki ja ei mitään ovat sama asia. Näin ollen myöskään ei mikään voi tarttua tai pitäytyä ei
missään. Samalla hetkellä, kun valokehä muuttuu läpinäkyväksi, ei yksikään muukalainen tai muu
vastaava voi häiritä sitä enää.
Tässä vaiheessa on tärkeää, että integroituneen tietoisuuden valokehä huomaa itse, että rajoja sielun,
mielen ja hengen välillä ei ole olemassa. Sinun tulee varmistaa tämä kommunikoimalla
integroituneen tietoisuuden kanssa. Näitä em. rajoja ei itseasiassa ole koskaan ollutkaan olemassa,
koska menneisyyttä on muokattu nyt niin, ettei kukaan koskaan voi käyttää hyväkseen kolmea
erillistä tietoisuuden osaa. Niitä ei toisistaan erillisinä ole koskaan ollut olemassakaan. Ne ovat nyt
yksi ja sama jakamaton tietoisuus.
Nyt, mentaalihuoneessasi, astu kehosi kanssa integroitunutta tietoisuutta kuvaavan läpinäkyvän
kehän sisään. Kehä on sinä ja sinä olet kehä. Kehä mukautuu oman kehosi muotoon, ja sinusta
itsestäsi tulee läpinäkyvä kehä. Rajoja ei enää ole. Seinillä, lattialla ja huoneen katolla ei ole enää
mitään tarvetta olla olemassa. Integroitunut tietoisuus repii alas kaikki mentaalihuoneesi rajat ja voi
nyt katsoa äärettömyyteen.
Odota hetki ja katso, millä tavoin ikuisuus näyttäytyy sinulle. Mietiskele tätä paikkaa, jossa olet
olemassa. Tovin kuluttua pyydä läpinäkyvää kehää kuuntelemaan universumia ja muutu itse tuoksi
universumiksi. Jotta voit tehdä tämän, pyydä kehääsi hitaasti laajentumaan. Laajennat itseäsi niin
kauan kunnes saavutat universumin äären. Sinun ei tarvitse kiirehtiä. Käytä aikaa. Samalla, kun
laajenet, kosketat luomaasi universumia aivan sen reunoille saakka. Olet yhteydessä siihen. Sinun
läpinäkyvä kehäsi teki ainutlaatuisen suuren hengityksen, jolla se sisällytti itseensä koko
universumin. Tämän ikuisuuden kestävän hetken aikana kuuntele universumia, missä sinä olet
kaikki. Kiinnitä huomio kehotietoisuuteesi, koska se merkitsee samaa, kuin että tulet tietoiseksi
koko universumista.
Nyt on aika hengittää ulos.Kutista itseäsi ja muutu aivan pieneksi. Laita kehosi muotoon
mukautunut kehä kutistumaan pienemmäksi ja pienemmäksi. Samalla, kun kutistut, ota mukaasi
koko sinuun sisältyvä universumi ja muuta se mukanasi hyvin, hyvin pieneksi. Hitaasti.
Pienemmäksi ja pienemmäksi. Älä kiirehdi. Olet pian kutistunut äärettömän pieneksi pisteeksi,
jonka sisällä on kokonainen universumi. Tunnustele hetken kyseistä olotilaa ja palaa sen jälkeen
takaisin alkuperäiseen kokoosi. Nyt integroitunut tietoisuutesi tietää, että se voi hengittää ja muuttua
suureksi aalloksi tai aivan pieneksi pisteeksi.
Kun tietoisuus on suuri aalto, se on kaikkialla. Tässä tilassa se on täysin näkymätön. Kun tietoisuus
puolestaan on hiukkanen, se on näkyvä ja valmis vuorovaikutukseen kaiken kanssa. Puhu
integroituneelle kehälle kuten itsellesi ja selitä sille, että se voi aina olla olemassa näissä kahdessa
tilassa. Se voi käyttäytyä kuten aalto tai hiukkanen, olla näkymätön tai näkyvä – kohdata minkä
tahansa kokemuksen virtuaalisessa todellisuudessa.
Muista kaiken tämän lopuksi, että integroitunut tietoisuus käyttää kehoa saadakseen kokemuksia
tästä virtuaalisesta todellisuudesta. On epäsuotavaa, että keho viedään muiden toimesta. Siksi onkin
tärkeä suojella omaa kehoaan, sillä se on integroituneelle tietoisuudelle kuin vaatteet, joihin se
pukeutuu.
Kuuntele itseäsi ja tuntemuksiasi hetken kuten et koskaan aiemmin ole tehnyt. Katso universumia,
joka on ympärilläsi.
Johtopäätökset
Jos harjoitus on tehty niin, että aiemmin kuvat perusvaatimukset täyttyvät, sitä ei tulisi suorittaa
uudelleen, koska kehien fuusioituminen yhdeksi tietoisuuden kehäksi (palloksi) on peruuttamaton.
Mikäli henkilö haluaa tulevaisuudessa suorittaa kyseisen menetelmän, hän matkustaa läpi
universumin. Hänen ei tarvitse kuvitella läpinäkyää, itsestään ulkopuolista kehää, koska hän on itse
tuo kehä. Mikäli tietoisuuden kehä on samea, läpinäkymätön, tarkoittaa tämä sitä, että keho on viety
uudelleen. Päädyimme tähän johtopäätökseen työmme perusteella.
Haluammekin korostaa, että mentaalihuoneessa voi alussa olla vähemmän kuin kolme palloa, koska
osa niistä on voinut jo sulautua läpinäkyvään kehään. Toinen syy valokehien pienempään määrään
on se, että jotkin kehistä voivat esiintyä mustina. Koska mentaalihuone on pimeä, ne eivät tule siten
näkyviksi. Jos näin käy, sulauta kaikki kehät toisiinsa siitäkin huolimatta, että kaikki eivät ehkä ole
näkyviä. Jatka sitten kuten yllä on kuvattu.
Mentaalihuoneessa voi olla myös useampia valokehiä kuin kolme.Tässä tapauksessa sinun täytyy
ottaa selvää, mitkä kehistä ovat sinun sielusi, mielesi ja henkesi. Työskentele näiden kehien kanssa
ja unohda loput värikehät. Muut värilliset kehät häviävät silloin, kun tietoisuus on
menestyksellisesti integroitunut.
Ne, jotka haluavat, voivat tehdä mentaalisimulaation itse. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että
henkilön on ymmärrettävä teoriakokonaisuus, johon menetelmä perustuu. Joillekin menetelmä
voidaan tehdä ohjattuna, mutta suosittelemme kuitenkin, että teet sen ITSE. Voisimme väittää, että
yleensä ne, jotka kertovat olevansa kykenemättömiä suorittamaan menetelmää itse, haluavat
delegoida vastuun omasta olemisestaan toisen henkilön harteille. Heitä olisi mahdoton auttaa.
Ehdotankin kaikille niille, jotka eivät ymmärrä valitsemaamme lähetymistapaa, tekemään kyseisen
menetelmän itselleen ja sisäistämään sen toimintaperiaatteet. Ilman sitä, on mahdotonta esittää
mielipiteitään ja puhua asiasta, josta ei ole omakohtaista kokemusta ja tietoa.
Henkilön ei tarvitse koskaan pelätä, koska universumissa ei mitään muuta pelättävää kuin itse

tietämättömyys. Hyvää matkaa.

https://www.scribd.com/document/212684370/GENESIS-I-Espanol

https://www.scribd.com/collections/4463876/Espanol-Corrado-Malanga

GENESIS
De Corrado Malanga
Prefacio
En este artículo construimos una fuerte conexión entre la realidad de las experiencias de abducción y el mundo del mito. En particular, re-interpretamos la Cábala hebrea utilizando el fenómeno de las abducciones, que representan una moderna clave de lectura, descorriendo todos los velos que aún no habían sido aclarados en los estudios de Luoria. Antes de leer este artículo se aconseja leer “Alienígenas o Demonios” y los artículos: “La Física de las Abducciones ”, “El tiempo y su percepción”, “Simulaciones Mentales”, para garantizar al lector una mejor comprensión de aquellos conceptos, que non han sido abordados aquí.

 

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

Join 52 other followers